Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on.

Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on.

Taattoa muista sa silloin, askel jo uupunut on.

Lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa: Heille kallis ol' maa.

Kertokaa lastenlapsille lauluin: Himmetä ei muistot koskaan saa!

Hymni soi holvissa hiljaa, tummana kaipuuta soi.

Aika on korjannut viljaa, sarka jo kynnetty on.

Ammoin me marssimme kahden, tulta löi taivas ja maa.

Rannoilta Äänisen lahden kelle nyt kertoa saa?

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa: Heille kallis ol' maa.

Kertokaa lastenlapsille lauluin: Himmetä ei muistot koskaan saa!

Laineissa Laatokan mahti, kahlita kenkään ei voi.

Veljet sen rantoja vahti, konsa on koittava koi?

Ylväänä Karjalan heimo tuskansa kantanut on.

Maaäiti suojaansa sulkee, vartija poissa jo on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa: Heille kallis ol' maa.

Kertokaa lastenlapsille lauluin: Himmetä ei muistot koskaan saa!